Koska innokkaammat asevelvolliset ovat jo nyt jonottamassa tulevaan kasarmiinsa, etteivät vahingossakaan loukkaisi myöhästymisellään asevelvollisuuden pyhää pakkoa tai rikoslain sotilasrikoksia käsittelevän luvun pykälää 9 luvattomista poissaoloista, postaan tässä muutamia neuvontasivuja inttihuuman lieventämiseksi.

 

AKL:n mielipidevangin opas:

Totaalipalvelukseen riittää oma selkäranka ja halu; vakaumus ei ole niinkään tärkeä. Se on varma 6 kuukauden avovankilanakki opiskelu- ja työntekomahdollisuuksineen. Vankilassa oppii myös tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, joita ei muuten tavallisessa työelämässään näe. Lisäksi kaikki laskevat yhdessä aamuja ja oppivat hyödyllisiä taitoja, mm. miten tehdä alkoholia jälkiruoka-appelsiineista. Periaatteessa kaikki intin alokasoppaan lupaukset toteutuvat täälläkin. Vapaa-aikaa on vain enemmän.

Epäväki suosittelee lämpimästi!

 

Kysy Mannerheimilta: miten suorittaa intti nopeasti ja vaivattomista?:

Manu antaa perustietoa inttinakkeista, lusmuilusta, asevelvollisuuden välttelystä ja muista patrioottisista tavoista suhtautua asevelvollisuuteen. Hieno mies tuo Mannerheim.

 

Inttilusmuilun A ja O:

Jos inttiin haluat mennä nyt, niin tällä oppaalla pääset toivottavasti helpoiten touhun tarkoituksesta, eli 6 kuukauden nakin saamisesta, jyvälle. Epäväki ei takaa varmaa puolen vuoden nakkia eikä korvaa mahdollisista yli 180 päivän palvelusaamuista johtuvaa mielipahaa. Mitäs menitte.

 

Puolustusvoimien varusmies 2010 -kirjanen:

Inttipropagandaa armeijalusimisen hauskuudesta. Kaikki vain rohkeasti vapaaehtoisina kuskeiksi, upseerikokelaiksi ja 12 kuukauden talonmiehiksi! Muuten vapaaehtoiset määrätään yksikön päällikön toimesta. Rivienvälistälukutaito suositeltavaa. Käy huumorista intin käyneille.

 

Tatu Hyvärisen sivarisivut:

Sivaritietoutta niille, jotka eivät armeijaan halua, mutteivät vankilaankaan uskalla mennä(vankila ratkaisee ongelmat niin asumiskustannusten kuin palkan tai opiskelun suhteen ja se kestää vain puolivuotta ). "Se toinen virallinen vaihtoehto".

 

Noita kun pähkäilette P-kauden, ja tiedätte, ettei metsässä tetsaaminen ole sen hauskempaa kuin E- tai J-kaudellakaan, voitte vetää omat johtopäätöksenne palveluksenne luonteesta ja selvitellä missä avovankilassa kannattaisi oma asevelvollisuus suorittaa.

Avovankilaoloista enemmän täällä.

Hyvää loppukesää...kö?

 

Palvelukseen astuu vajaan kuukauden kuluttua jälleen yksi iso mälli mitä erilaisimpia varusmiehiä, ja pienemmässä määrin naisia, joista kaikista Puolustusvoimien esikunta aikoo tasa-arvon nimissä tehdä miehiä. Ei erikoiskohtelua kenellekään, naisia, jehovia, ahvenanmaalaisia, urheilijoita ja perhetuttuja lukuun ottamatta; kaikki tullaan puristamaan samasta muotista lävitse ja katsotaan mitä on jäänyt käteen 6 – 12 kuukauden kuluttua.

Patrioottinen velvollisuudentunto(tai sen kyseenalaistamattomuus) on saanut tulevan, n. 12 000 alokkaan erän isänmaallisen hurmoksen valtaan.  Muutamat varailevat jo matkalippuja Brysseliin ja C-papereita tavoittelevat harjoittelevat oireitaan samalla kun mattimyöhäiset postittavat viimeisiä lykkäyshakemuksiaan. Pian saamme nähdä taas nähdä uutisreportaaseja siitä, miten nämä isänmaan toivot innosta puhkuen kertovat vieraileville toimittajille PR-upseerin silmien tarkkailun alaisena, tämän mitenkään vaikuttamatta heidän julkilausumaansa mielipiteeseen, että intissä on ”ihan kiva olla”. P-kauden loputtua n. 2 kuukauden kuluttua kun Ylen uutisvankkuri saapuu taas selvittelemään keskeyttämisiä ja haastattelemaan degeneroituneita varusmiehiä harjoitusleireille, nämä toteavat eteenpäin syöksymisen olevan suorastaan hauskaa.

Saamme taas lukea jälleen uuden 6-kuukautiskierroksen verran lehdistä miten lihavia varusmiehet taas ovat, kuinka jotkut tarvitsevat kiipeilyvälineitä ruokalan portaista suoriutuakseen ja kuinka harjoitustaisteluhautoja ja sotilaskotia tarvitsee laajentaa ylimääräisen massan mahduttamiseksi ja miten tämä ylipainoisuus vaikuttaa keskeyttämisiin. Herra PR-upseeri tosin tietää selittää, miten keskeyttäneiden määrä on kääntynyt selvään laskuun viime vuosina. Mitä hän yleensä unohtaa mainita on se, että esikarsittujen määrä kasvaa vuosi vuodelta kun yleisen asevelvollisuuden nimissä palvelukseen valikoidaan vain sellaiset joiden oletetaan suorittavan sen loppuun asti.

Mitään mainintaa, että keskeyttäjien mukaan intti ei olisi mielekästä puuhaa, ei löydy lehdistä tai tv-uutisista. Keskeyttämiset johtuvat siis yksinomaan lihavuudesta; motivaatiokeskeyttäjiä ei näemmä ole. Intissähän on uutisinserttien mukaan suorastaan hauskaa, eikö? Kuka ei puolta vuotta metsässä syöksähtelisi eteenpäin, kun päiväpalkkaakin saa n. 4 euron edestä?

Kriittisyydestä on tullut muoti-ilmiö. Nykyään näkee jos jonkinmoista itseään kriitikoksi tituleeraavaa ihmistä. On EU-kriitikkoja, maahanmuuttokriitikkoja, kulutusyhteiskuntakriitikkoja, ilmastonmuutoskriitikkoja, Euro-kriitikkoja, ydinvoimakriitikkoja, VR-kriitikkoja, susikriitikkoja, tiensuolauskriitikkoja, kriisikriitikkoja, tikkakriitikkoja... Takana ovat yhteisymmärryksen ajat; ne jäivät konsensuskriitikkojen hampaisiin.

Tosin yhdessä asiassa ei ole vielä isketty isoa vaihdetta silmään kriittisyyden suhteen. Yhden asian suhteen Suomen kansan seisoo harvinaisen yhteisenä rintamana ja puolustaa yksissä tuumin näkemystään tarmokkain olankohautuksin ja lujin välinpitämättömyyden äännähdyksin kaikelta "väärämielisten" sinkoamalta kritiikiltä. En tarkoita Niinistön presidentinvaaliaikeita, vaan asevelvollisuuskonsensusta.

Asevelvollisuuden kritisoiminen on hankalaa. Keskustelua haittaa mm. se, että naisilla, eli yli puolella Suomen väestöstä, ei ole harmainta aavistustakaan millaisia kesäleirejä valtion rahoilla kustannetaan kansallisen turvallisuuden nimissä. Myös useimmat asevelvollisuuden jo suorittaneet, oli heillä kriittinen kanta tai ei, eivät ole liiemmin kiinnostuneita dialogin käymisestä: "ei pidennä mun aamuja" asenne on iskostunut syvään. Kun suhtautuminen asevelvollisuuteen vaihtelee välinpitämättömyydestä suoranaiseen epätietoisuuteen, en sanoisi asevelvollisuuden kannatuksen olevan mitä vahvimmalla pohjalla gallupeista huolimatta.

Ja kun keskustelua yleensä käydäänkään, mitään hedelmällistä sananvaihtoa vanhemman ja luutuneemman "velvollisuus ennen kaikkea" näkökulman kannattajien kanssa on turha odottaa. Keskustelut seuraavat yleensä seuraavanlaista kaavaa:

Asevelvollisuuskriitikko: Sen sijaan, että vietän 6 kuukautta metsäleirillä laskemalla 180 päivään, voisin opiskella ja tehdä töitä eli kehittää itseäni ja samalla siis maatani parhaimmalla näkemälläni tavalla.

Asevelvollisuusfanaatikko: Talvisota. Talvisota, talvisota... Talvisota ja talvisota, että talvisota. Talvisodassa, talvisota talvisota. Talvisodasta talvisotaan ja talvisota-talvisota, mutta talvisota, siis talvisotaan, ja siksi olet siis homo jos et käy armeijaa.

Asevelvolliset ovat tämän päivän epäväkeä, joka ei ole olemassa muille kuin itselleen. Kun vuosittain 0,4 prosenttia väestöstä suorittaa asepalvelusta, 99,6 ei yksinkertaisesti kiinnosta koko järjestelmä. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kysymys "Luotatteko asevelvollisuuteen?" pitäisikin vaihtaa muotoon "Välitättekö varusmiehistä?".

Koska 99,6 prosenttia ei kiinnosta mitä epäväki puuhaa, on suurin vastuu asevelvollisuuden kritisoimisesta tuon 0,4 prosentin epäväen harteilla. Avautukaa kasarmeilla ja kotirintamalla, kirjoittakaa yleisönosastoille, blogatkaa(tai kirjoittakaan tänne!)... tapoja riittää kunhan niitä jaksaa keksiä. Ennen kaikkea, uskaltaa muodostaa oma päätöksenne ja toimia sen mukaan muiden mielipiteistä ja asenteista riippumatta. Jos ette yksinkertaisesti näe asevelvollisuudessa mitään järkeä, niin loogisintahan on jättää se suorittamatta, eli viimekädessä palvella isänmaataan vankilassa istumalla.

Kyllä ihminen tietää miten parhaiten aikansa käyttää.