Kriittisyydestä on tullut muoti-ilmiö. Nykyään näkee jos jonkinmoista itseään kriitikoksi tituleeraavaa ihmistä. On EU-kriitikkoja, maahanmuuttokriitikkoja, kulutusyhteiskuntakriitikkoja, ilmastonmuutoskriitikkoja, Euro-kriitikkoja, ydinvoimakriitikkoja, VR-kriitikkoja, susikriitikkoja, tiensuolauskriitikkoja, kriisikriitikkoja, tikkakriitikkoja... Takana ovat yhteisymmärryksen ajat; ne jäivät konsensuskriitikkojen hampaisiin.

Tosin yhdessä asiassa ei ole vielä isketty isoa vaihdetta silmään kriittisyyden suhteen. Yhden asian suhteen Suomen kansan seisoo harvinaisen yhteisenä rintamana ja puolustaa yksissä tuumin näkemystään tarmokkain olankohautuksin ja lujin välinpitämättömyyden äännähdyksin kaikelta "väärämielisten" sinkoamalta kritiikiltä. En tarkoita Niinistön presidentinvaaliaikeita, vaan asevelvollisuuskonsensusta.

Asevelvollisuuden kritisoiminen on hankalaa. Keskustelua haittaa mm. se, että naisilla, eli yli puolella Suomen väestöstä, ei ole harmainta aavistustakaan millaisia kesäleirejä valtion rahoilla kustannetaan kansallisen turvallisuuden nimissä. Myös useimmat asevelvollisuuden jo suorittaneet, oli heillä kriittinen kanta tai ei, eivät ole liiemmin kiinnostuneita dialogin käymisestä: "ei pidennä mun aamuja" asenne on iskostunut syvään. Kun suhtautuminen asevelvollisuuteen vaihtelee välinpitämättömyydestä suoranaiseen epätietoisuuteen, en sanoisi asevelvollisuuden kannatuksen olevan mitä vahvimmalla pohjalla gallupeista huolimatta.

Ja kun keskustelua yleensä käydäänkään, mitään hedelmällistä sananvaihtoa vanhemman ja luutuneemman "velvollisuus ennen kaikkea" näkökulman kannattajien kanssa on turha odottaa. Keskustelut seuraavat yleensä seuraavanlaista kaavaa:

Asevelvollisuuskriitikko: Sen sijaan, että vietän 6 kuukautta metsäleirillä laskemalla 180 päivään, voisin opiskella ja tehdä töitä eli kehittää itseäni ja samalla siis maatani parhaimmalla näkemälläni tavalla.

Asevelvollisuusfanaatikko: Talvisota. Talvisota, talvisota... Talvisota ja talvisota, että talvisota. Talvisodassa, talvisota talvisota. Talvisodasta talvisotaan ja talvisota-talvisota, mutta talvisota, siis talvisotaan, ja siksi olet siis homo jos et käy armeijaa.

Asevelvolliset ovat tämän päivän epäväkeä, joka ei ole olemassa muille kuin itselleen. Kun vuosittain 0,4 prosenttia väestöstä suorittaa asepalvelusta, 99,6 ei yksinkertaisesti kiinnosta koko järjestelmä. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kysymys "Luotatteko asevelvollisuuteen?" pitäisikin vaihtaa muotoon "Välitättekö varusmiehistä?".

Koska 99,6 prosenttia ei kiinnosta mitä epäväki puuhaa, on suurin vastuu asevelvollisuuden kritisoimisesta tuon 0,4 prosentin epäväen harteilla. Avautukaa kasarmeilla ja kotirintamalla, kirjoittakaa yleisönosastoille, blogatkaa(tai kirjoittakaan tänne!)... tapoja riittää kunhan niitä jaksaa keksiä. Ennen kaikkea, uskaltaa muodostaa oma päätöksenne ja toimia sen mukaan muiden mielipiteistä ja asenteista riippumatta. Jos ette yksinkertaisesti näe asevelvollisuudessa mitään järkeä, niin loogisintahan on jättää se suorittamatta, eli viimekädessä palvella isänmaataan vankilassa istumalla.

Kyllä ihminen tietää miten parhaiten aikansa käyttää.